Home sweet home

Heidi ja Katri 13.07.2015

Viimeinen kisapäivä Gwangjussa valkeni tuulisissa ja sateisissa merkeissä. Sääennusteet odottivat taifuunia saapuvaksi Kiinan puolelta ja tuuli voimistuikin pitkin päivää. Aamulla käytiin heittäjäporukalla tekemässä punttitreeniä. Heidi viritteli kisakuntoa pikavoimapuntilla, kun taas Katri hikoili salilla kevyempien rautojen, mutta pidempien sarjojen kanssa.

Verryttelykentälle saapuminen ennen finaalia tuotti jälleen samoja ongelmia kuin karsinnassa. Kun viimein taksi löysi paikalle, oli keli yltynyt yhdeksi hurjimmista. Järjestäjät eivät sallineet verryttelyheittoja keihäällä, koska tuulen ollessa niin voimakas oli heittäminen heidän mielestään vaarallista. Verryttelykentän viereinen ”saliteltta” nostolavoineen oli myös tuulen armoilla, ja kaikki irti lähtevä lähti tuulen mukaan. Itse stadionilla tuuli tuntui jo kohtuulliselta eikä sadekaan vaivannut suuremmin kisaamista.

Itse kisasta päällimmäisenä jäi tyhjä olo. Kovassa tuulessa keihäs täytyy saada hyvään lentoasentoon, joka on ollut Heidille jo pitkään hieman ongelmallista. Liekö ymmärryksessä vikaa, kun ei vieläkään ymmärrä, ettei se poikittain vain voi lentää kauas.. Kisa meni senttipeliksi, kun suomalaiset kilpailivat keskenään jatkopaikasta ja Jenni kukisti Heidin lopulta vaivaisella kolmella sentillä. Tuloksena karvas 9. sija ja karsiutuminen kolmelta viimeiseltä kierrokselta.

Viimeisellä bussimatkalla stadionilta kisakylään astuimme pahaa aavistamatta punaisen VIP-bussiin ja tämä muutaman minuutin matka muodostui ehkä elämämme ikimuistoisimmaksi bussikyydiksi. Ovien sulkeuduttua tapahtui jotain hämmentävää. Televisiossa näkyi Psyn Gwangjun konsertti, ja bussissa rävähtivät discovalot ja musiikki bassoineen täysille. Bussilastillinen ihmisiä sekosi ja alkoi jammaamaan mm. hittibiisi Gangnam stylen tahtiin. Konsertti vaikutti todella suurelta ja sillä hetkellä alkoi todella harmittamaan, että valitsimme yleisurheilukilpailut konsertin sijaan. Kisakylän pysäkille saavuttua bussikuski kätteli meidät jokaisen astuessamme ulos. Vieläkin olo tuntuu hieman höynähtäneeltä, miten tuollainen voi olla edes mahdollista?!!

Yöllä alkoikin matkamme kotia kohti, hieman edellista bussimatkaa rauhallisempi matka Soulin lentokentälle starttasi 2.30. Sieltä lento ja vielä junamatka kotiin, ja jälleen 24 tuntia matkusta olikin sitten jo saavutettu. Reissu oli matkustuksineen, aikaeroineen ja säineen raskas, mutta ikimuistoinen ja ainutlaatuinen. Kisamenestyminen jäi vielä kummankin kohdalla odottamaan ottajaansa, mutta varmasti olemme taas jatkoa ajatelleen viisaampia ja askeleen lähempänä kovien tulosten syntymistä. Seuraavat kisat ovat meillä molemmilla Eliittikisat Lapinlahdella 19.7. ja Joensuussa 23.7. Nyt vuorossa kuitenkin lepoa ja palautumista.

p.s. kuvamateriaalia tulossa myöhemmin