Kisakauden huipennus

Heidi 08.09.2015

Note to yourself - Jos lupaat ottaa vastuun seuraavasta blogikirjoituksesta, älä jätä sitä roikkumaan! Kirjoittaminen hankaloituu päivä päivältä, kun et muista mistä kaikesta piti kirjoittaa. Nyt on viimein aika ottaa härkää sarvista ja päivittää blogi, koska yleisurheilukesä 2015 alkaa olla meidän tiimin osalta loppuhuipennusta vaille valmis. Kirjoitin loppukesän kisoista ja tunnelmista aikaisemmin jo päivityksen, mutta koska se hävisi bittiavaruuteen, yritän nopeasti referoida, mitä viimeisen noin puolentoista kuukauden aikana on oikein tapahtunut.

Omalta osaltani kesän (toistaiseksi) paras kisa osui ehdottomasti Joensuun eliitteihin heinäkuun lopulla. Viime vuoden voiton uusiminen oli lähellä, kun ennätys parani jälleen kotikisoissa kahdella ja puolella metrillä. Se kirjataan nyt 59,86. Vaikka Utriaisen Sanni viimeisellä kierroksella menikin ohi ja voitto valui käsistä, oli onnistuminen miulle erittäin tärkeä, että pystyin näyttämään niin itselle kuin muille, että oikeita asioita on taas vuoden aikana tehty ja suunta on oikea. Sillä itseluottamusbuustilla olikin hyvä jatkaa matkaa Kalevan kisoihin :)

Porissa Kalevan kisat kisattiin elokuun vaihteessa ja siellä koko tiimi oli tosi toimissa. Kotiin tuomisina kolme pronssimitalia ja 7. sija. Katri otti taisteluvoiton sekä kuulassa että kiekossa, kun hän kummassakin lajissa paiskasi mitaliin oikeuttavan tuloksen vasta viimeisellä yrityksellään. Aika kylmäpäinen muija, kun piti katsojia loppuun asti jännityksessä. Jonna pyörähteli moukariringissä itselleen seitsemännen sijan. Sija tai tulos eivät tyydyttäneet heittäjää, mutta tärkeintä oli nähdä Jonna taas kentällä. Kunhan terveyshuolet saadaan poistettua, siirtää Jonna mittatikkua roimasti kauemmaksi ensi kesänä, sanokaa miun sanoneen.

 

 

  © Anssi Mäkinen

 

Itsellä Kalevan kisoista tuliaisina oli uran ensimmäinen SM-mitali - pronssinen sellainen. Parempaakin oli tarjolla, mutta pääasia, että mitalitili viimein aukesi. Harmikseni en pystynyt parantamaan ennätystä Porissa, vaan MM-Pekingin tavoittelu jäi Kuortaneelle ja Espooseen. Kisaraja ei kuitenkaan ylittynyt ja toista vuotta peräkkäin katsoin arvokisat kotisohvalta, mikä kyllä söi naista. Tästä ei auta muu kuin jatkaa työntekoa ja olla jatkossa vaan vieläkin kovempi.

Nyt katseet vielä viikonloppuun ja kauden viimeiseen kilpailuun. Kautta on tänä vuonna takana jo yli kolme kuukautta, joten väsy alkaa väistämättä painamaan. Suomi-Ruotsi-maaottelu sytyttää kuitenkin aina ja tuntuu hienolta päästä kolmatta kertaa taistelemaan maaotteluvoitosta. Toivottavasti Ruotsi kaatuu Tukholman stadionilla ;)