Männyt kesä

Katri 21.10.2015

Syksyn harjoittelu on pyörähtänyt käyntiin varsin mukavissa merkeissä. Motivaatio tulevan kesän kisoihin on korkealla ja intoa reeneihin tuo myös kuluneelta kesältä hampaankoloon jääneet juttuset. Muutama sananen menneestä kesästä…

Kesän alku näytti Portugalin leirin jälkeen hyvältä, siellä heitto ja reenit kulkivat hyvin jo huhtikuussa, jolloin leirikisassa kovien reenien lomassa heitin reippaat 55, joka sitten syystä ja toisesta jäi kesän parhaaksi. Jotain tapahtui heitolle Suomeen palatessa. Mysteeri, jota yritimme valmentajani kanssa ratkoa konstilla jos toisella. Liekkö suurimpana syynä ollut jonkin sortin henkinen lukko, joka hiljaa hiipi hyvän heiton jäädessä tulematta. Lisähöysteenä siihen sitten turhautuminen omaan osaamiseen, sekä kylmä (alku)kesä, joka varmasti muillakin urheilijoilla veti lihakset jumiin. Itse ihan yllätyin tästä konkreettisesta ilmiöstä, miten suuri merkitys lämmöllä on. Vai alkaako tässä jo tulla vanhaksi? Toivottavasti ei sentään… ;)

Kesän edetessä ilo kilpailemista kohtaan hävisi hiljalleen, ja monelta taholta olenkin kuullut, että ei kovin rennolta näyttänyt se tekeminen ringissä… En kiistä tätä väitettä, se ei myöskään tuntunut rennolta. Mutta jollain sitä on yritettävä heittää, kun heitto ei luonnostaan tule oikeille urilleen. Kummasti jonnekin hävisivät myös omat tuntemukset heittämisestä. En osannut yhtään hahmottaa kehon osia saati ajoituksia, millä hetkellä mitäkin olisi pitänyt yrittää tehdä. Kesän lopulla alkoi myös erinäiset paikat kropassa kiristellä, mikä varmaan myös on osana tuohon hahmottamisongelmaan.

Elokuussa laitoimme heittoon uusia ja erilaisia juttuja lähes alusta loppuun. Muutaman reenin jälkeen heitinkin pari kunnon kaarta ja usko hyviin kisaheittoihin nousi jälleen. Siihen sitten muutama sateinen märässä ringissä heitetty kisa ja usko oli taas jossain hyvässä piilossa. Tietenkään märän ringin ei pitäisi heittämiseen vaikuttaa, eikä se minulle aiemmin näin suuri ongelma olekaan ollut, mutta kun tekniikka on niin epävarmalla pohjalla, niin tilanne on hyvin otollinen sotkemaan sen lopullisesti.

Kisatulosten keskiarvoja ym. analyyseja ei koettu tarpeelliseksi enää valmentajan kanssa palaveeratessa tehdä. Molemmat tiedämme että tuloksellisesti kesä ei mennyt hyvin, eikä fysiikka näkynyt heitossa lainkaan. Päätimme jatkaa kylmänviileästi samoilla linjoilla kuin viime talvena, koska se toimi hyvin. Toki viilailuja on tehty, ja muutamia aikaisemmin hyvin toimineita juttuja mukaan otettu. Kesän aikana kuitenkin pähkäilimme juttuja paljon ja vaikka sitä omalle tekemiselleen helposti sokeutuu, näin jälkikäteen asiat näkee selvemmin.

 

 

Noh, täytynee muutama positiivinen seikkakin viime kesästä kaivaa. Muutamana edellisenä vuotena ilmaantunut väsymys kropassa heinäkuun jälkeisenä aikana ei tänä kesänä vaivannut, joten muu harjoittelu kuin itse heittäminen sujui siis aiempaa paremmin. Toinen loppukauden pelastanut asia tapahtui Kalevan kisojen viimeisellä heittokierroksella. Ennen sitä olin jäämässä viidenneksi, mutta jostain vanha Katri kaivautui esiin ja sain survaistua teknisesti kammottavalla heitolla itseni kolmanneksi. Eihän se tietenkään se sijoitus ollut, mitä läksin tavoittelemaan, mutta siinä tilanteessa se oli voitettu mitali.

 

Noh se viime kesästä ja nyt tulevaan. Ennen varsinaista harjoituskauden alkua kävimme pienellä porukalla heittäjänaisten kanssa Kolilla kahden yön vaelluksella. Satuimme sinne sopivasti Valio-myrskyn ja vaarojen maratonin aikaan, joten monenlaista ihmeteltävää riitti maisemien lisäksi. Erityisen jännää oli yöllä kuunnella puiden kaatumista, olimme yötä pienessä mökissä (jossa tosin oli ampiaisia seurana). Onneksi eivät puut kaatuneet meidän päälle!

                       

Muutama viikko sitten kävimme Heidin kanssa lihastasapainokartoituksessa ja aika selviä kehityskohtia sieltä löytyikin… Aionkin tänä talvena panostaa aiempaa enemmän lihashuoltoon ja huoltavaan harjoitteluun. Myös nämä kartoituksessa varmistuneet ongelmakohdat täytyy saada kuntoon. Josko ensi kesäksi saisi voimat välittymään sinne minne ne kuuluu, eli oikeiden raajojen kautta itse kiekkoon.  

Parin viikon sisäänajon, eli kaikenlaisen yleisen liikkumisen, aikana tuli mm. tutustuttua yhteistyökumppanimme Fittarin ryhmäliikuntoihin. Mitä mainiointa harjoittelua, ei tarvitse muuta kuin tehdä ohjeiden mukaan! Etenkin hotsalissa tapahtuvat kehonhuoltotunnit ovat mieleeni. Venyttely, rullailu ja jooga eivät todellakaan ole pahasta, sen verran tuntuu jäykkä ja juminen ruoto olevan. Tällä viikolla alkoi harjoittelu sitten ihan ohjelman mukaan. Miten mukavalta reenaaminen taas tuntuukaan! Tulevalle talvelle on jos jonkinlaista kuviota suunnitteilla, niistä sitten lisää kun niiden aika on. Kiitos kaikille mukana olleille, uskotaan tulevan kesän tuovan hyviä uutisia kuluneenkin kesän edestä! Taisto kohti vuoden 2016 kahta arvokisaa alkakoon!