Suunnitelmat eivät aina toteudu

Heidi 07.06.2015

Tänään kalenterissa luki kisapäivä. Kesän kolmas kisa oli tarkoitus heittää Raaseporissa, mutta niin kuin urheilussa niin usein - suunnitelmat eivät aina toteudu eikä tänään tarvinnut vetää piikkareita jalkaan. Palataan ensin kuitenkin hieman ajassa taaksepäin.

 

Palasin kolmeviikkoiselta Portugalin leiriltä noin kuukausi takaperin. Leiriltä käteen jäi kosolti onnistuneita harjoituksia: useita testiennätyksiä sekä tähän mennessä pisimpiä keihäskaaria. Kisakauden aloitus odotti kahden viikon päässä ja kunto oli muovautumassa juuri sellaiseksi, joksi se oltiin suunniteltukin. Vielä, kun paluu kotimaahan sujui ongelmitta, olin valmis aloittamaan kilpailukauden.

 

Kisakausi alkoi Riikassa puolitoista viikkoa sitten. Avauskisa on aina jännittävä hetki ja vielä kun se tapahtui ulkomailla, ei kisafiilistä tarvinnut erikseen hakea. Kisa oli kokonaisuudessaan minulle erittäin hankala. Askelmerkin kanssa jouduin taistelemaan ja kesken kisan jopa lyhentämään vauhtia. Vaikka harjoituksissa uuden vauhdin ja askelrytmin sisäänajo on toiminut hyvin, ei se kisassa yllättäen ollutkaan itsestäänselvyys. No, muutama kisa alle ja heitot pitäisi alkaa rutinoitua. Työvoittona kisasta tuloksena kuitenkin kaikkien aikojen toiseksi pisin kisaheitto, 56.40, joten avaukseen voi olla tyytyväinen.

 

Kisakausi jatkui Lappeenrannan Marskin kisoissa viime keskiviikkona. Sininen Kimpinen kuuluu minulle lempipaikkoihini heittää ja vielä kun mukaan olivat tulossa lähes kaikki Suomen parhaat keihästytöt, oli luvassa erittäin kovatasoinen kisa. Verryttelyssä tunne oli hyvä ja heittäminen helppoa. Ensimmäisessä kisaheitossa vetovaiheessa tuli kuitenkin vasempaan kylkeen kova kipu. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kisa olisi pitänyt jättää saman tien kesken, mutta ”kisamoodissa” järkevien ratkaisujen tekeminen ei aina ole mahdollista. Vielä kun tilanne oli minulle uusi, kun olen niin pitkään saanut olla ilman vammoja. Ensi kerralla tiedän olla viisaampi...

 

Onni onnettomuudessa kisapaikalta löytyi heti kisan jälkeen niin fyssari kuin lääkärikin, jotka tutkivat vamman. Kyljessä todettiin lihasrevähdys, joka tarkoittaa noin kahden viikon heittotaukoa. Tässä onkin nyt saanut viettää lepopäiviä, maata aloillaan, mökkeillä ja olla vähän niinkuin kesälomalla. Vakuutan itselleni, että lepo tässä välissä tekee pelkästään hyvää eikä kunto katoa mihinkään. Urheilijalle treenaamattomuus ei ole helppoa, ei varsinkaan keskellä kisakautta.

 

Kylki tuntuu päivä päivältä paremmalta. Tänään pystyin jo hieman tekemään keskivartalojumppaa ja huomenna fysioterapeutti antaa toivottavasti luvan alkaa kuntouttamaan kylkeä ja tekemään muitakin harjoituksia. Maltti on kuitenkin valttia, eikä mitään riskejä kuntoutuksen kanssa oteta. Suuri kiitos kaikille miuta auttaneille jo tässä vaiheessa! Pakko on kai uskoa, että aika pienellä taisin kuitenkin selvitä ja toivoa, että pikkuvamman takia väliin jäävät vain tämänpäiväiset kilpailut.

 

Tunnustellaan, 

Heidi